Lohiviikon suojelijan tervehdys

Peltsi soutamassa lohta Muonionjoella 13.7.2017. Kuva: Hanna Roimaa

Peltsi soutamassa lohta Muonionjoella 13.7.2017. Kuva: Hanna Roimaa

Kun vieheet on laskettu veteen alkaa jännitys. Minä hetkenä tahansa se voi tapahtua, lohen isku. Tämä odottamisen tunne on se, joka imaisee mukaansa. Se on selittämätön tunne, jonka vuoksi moni jaksaa elää. Koko pitkä talvi sitä on mietitty, suunniteltu ja kuviteltu. Kun kesä vihdoin koittaa, on lohestajan aika toteuttaa intohimoaan. Se on tuhansille elämän suola.

Suomessa on osattu vuosien varrella tehdä karmeaa tuhoa jokiluonnolle, eivätkä tietyt tahot osaa tuhoamista lopettaa tänäkään päivänä. Voimakas jokien patoaminen on tappanut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta suomalaiset vaelluskalakannat sukupuuttoon. Jokivarsien ihmisiltä on patoamisen myötä viety elämä. 

Vapaa joki ei ole Suomessa koskaan ollut itsestäänselvyys. Siksi Väylän vapaus on asia, josta kannattaa iloita, joka päivä. Historiasta löytyy suunnitelmat Tornionjoenkin vapauden tuhoamisesta.

Lohen merkitys Länsi-Lapin elivoimaisuudelle on valtava. Aluetaloudellinen hyöty jokivartisille kunnille, alueen yrityksille ja lopulta asukkaille on arvo, jota kannattaa kehittää. Siksi on syytä pitää huolta kaikin keinoin siitä, että Tornionjoen lohikanta vahvistuu vuosi vuodelta. Valtiovallan on huolehdittava meripyynnin määrä riittävän alhaiseksi rajoittamalla merellä kalastusta tiukoin säädöksin ja korvaamalla ammattikalastajille menetetyt tulot. Jokikalastukselle olisi puolestaan asetettava sopivat saaliskiintiöt, joilla turvattaisiin riittävän suurelle määrälle lohta mahdollisuus lisääntyä. 

Lohiviikolle toivotan kaikille kireitä siimoja, hupaisaa mieltä – ja pitäkäähän aikuiset huolta siitä, että opetatte tulevatkin sukupolvet nauttimaan vastuullisesti lohestuksen ylevästä tunnelmasta.

Mikko ”Peltsi” Peltola
toimittaja, kalastusopas